Tuija Laine ja Anna Perälä

Suomen kirjahistoriallisen seuran (1997–2004 Kirjan museon ystävät ry) historiaa 1997–2012

Kirjan museon puolesta 1997–1999

Kirjan museon ystävät ry. perustettiin Mikael Agricolan päivänä 9.4.1997. Perustamiskokous pidettiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran juhlasalissa Helsingissä, ja seuran puheenjohtajaksi valittiin oikeustieteen tohtori, professori Pirkko K. Koskinen. Yhdistyksen tehtävänä oli syventää kirjan historian tuntemista, ja perustamisvaiheessa erityisenä päämääränä oli kirjan museotoiminnan edistäminen.

 

Yhdistyksestä, sen tavoitteesta ja toiminnasta tiedotettiin ja keskustelua käytiin erilaisissa kulttuuri- ja kirja-alan lehdissä (mm. Bibliophilos, Hiidenkivi, Helsingin yliopiston kirjaston tiedotuslehti, Gutenberg) ja jonkin verran päivälehdissä. Yhdistys ilmaisi myös halunsa pelastaa katoamassa olevaa kirjanpainamiseen liittyvää esineistöä ja kerätä siihen liittyvää perinnettä sekä hankkia lahjoituksia, jotka tulisivat myöhemmin perustettavan kirjan museon käyttöön. Jo vuonna 1997 yhdistys saikin lahjoituksen. Sen teki eläkkeelle jäänyt latoja ja fotojournalisti Unto Säilä, joka oli kerännyt vuosien varrella runsaasti käytöstä poistettua kirjapainoaineistoa. Lahjoitukseen kuului muun muassa kasteja kirjakkeineen (myös puisia kirjakkeita), latomahakoja ja käsipainin korjausvedoksia varten. Yhdistys sai myös reprolaitteen ja ilman objektiiveja olevan kuvien kehityskoneen.

Vuosi 1998 oli seuran historiassa toiveikasta aikaa. Vammalan Vanhan kirjallisuuden päivillä järjestettiin paneelikeskustelu aiheesta Kirjamuseo – mikä, miksi, minne? Keskustelijoina olivat yhdistyksen puheenjohtaja Pirkko K. Koskinen, pankinjohtaja Kari Rahiala sekä toimittaja Kaija Valkonen. Yhdistys järjesti Vanhan kirjallisuuden päiville myös näyttelyn Lukija kuvassa. Se koostui noin 30 lukija-aiheisesta kuvasta ja kuviin sopivista mietelauseista. Näyttelyn suunnittelusta vastasivat Merituuli Koskelo, Anna Perälä ja Tuija Laine. Näyttelyn yhteydessä jaettiin yhdistyksen uutta esitettä, jonka oli kuvittanut taiteilija Pekka Vuori. Yhdistys teetti myytäväksi postikortteja, joissa oli samat kuva-aiheet. Kirjan museon ystävät -yhdistyksen saama vastaanotto Vammalassa oli erittäin myönteinen ja sen toiminta herätti runsaasti kiinnostusta. Se sai myös uusia jäseniä.

Syksyllä 1998 seura järjesti Helsingin Kirjatyöntekijäin yhdistyksen tiloissa kirja-alan ammattilaisille keskustelutilaisuuden kirjan museon tarpeellisuudesta ja tehtävistä. Tässä tilaisuudessa Porvoon museon intendentti Marketta Tamminen ilmoitti halunsa lähettää museoille suunnatun kyselyn niissä säilytettävästä kirjan historiaan liittyvästä aineistosta. Kyselyn tuloksia hän esitteli jäsenillassa toukokuussa 1999.

Eläteltiin myös toiveita Unto Säilän lahjoituksen käyttämisestä seuran toiminnassa. Säilä kutsuttiin yhdistyksen kunniajäseneksi. Lahjoituksen säilyttämistä varten yhdistys vuokrasi huhtikuun alusta lähtien Rauhankatu 15 kellaritilan, jossa laitteita säilytettiin. Tilassa oli tarkoitus järjestää myöhemmin myös työnäytöksiä ja jäsentilaisuuksia. Vuokranantaja nosti kuitenkin yllättäen tilan vuokraa niin paljon, että seuralle tuli kiire hankkiutua eroon tilasta ja saada laitteille uusi sijoituspaikka. Apuun tuli Tammelassa sijaitseva Forssan ammattikorkeakoulun käsityö- ja taideteollisuusyksikkö, joka oli halukas aloittamaan vanhan painotekniikan opetuksen Säilän laitteistolla. Helmikuussa 1999 lahjoitus siirrettiin Tammelaan.

Vuonna 1998 Vammalan kaupunki ilmoitti halukkuutensa kirjan museon perustamiseen ja kutsui Kirjan museon ystävien hallituksen yhteiseen neuvotteluun Vammalaan. Hallitus esitti, että hanke toteutettaisiin yhteistyössä sellaisten tahojen kanssa, joilla olisi tämän aihepiirin esineistöä ja toimintaa. Kirjan historiaa ei pyrittäisi kokoamaan yhteen museoon, vaan sitä esiteltäisiin eri tahoilla koordinoidusti. Näin saataisiin suurin mahdollinen hyöty jo olemassa olevista kokoelmista ja samalla taloudellinen vastuu jakautuisi tasaisesti hanketta eri tavoin tukevien piirien kesken. Vammalalle päätettiin ehdottaa, että se toimisi hankkeen koordinoijana.

Vammalan kaupunki perusti vielä samana vuonna projektityöryhmän, jonka tarkoituksena oli toimia museon suunnittelussa neuvoa-antavana elimenä. Työryhmässä oli edustajia Pirkanmaan liitosta, Tampereen yliopistosta, Suomen kustannusyhdistyksestä, Graafisen teollisuuden liitosta, Kirja- ja paperikauppiaiden liitosta, Pirkkalaiskirjailijoista, Aamulehdestä sekä Kirjan museon ystävistä. Lisäksi Museoliitosta pyydettiin asiantuntija-apua aika ajoin työryhmän tueksi. Kirjan museon ystävät ry. nimesi edustajikseen Anna Perälän ja Tuija Laineen.

Vammalan kulttuuritoimenjohtaja Ilpo Tiitisen laatima esiselvitys kaupungin mahdollisuuksista toimia valtakunnallisen kirjamuseon kotipaikkana valmistui vuonna 1999. Selvityksen perusteella paikkakunnalle päätettiin erikoismuseon sijasta perustaa toimintamalliltaan vapaampi instituutti.

Vuonna 2001 Vammalassa perustettiin Suomen Kirjainstituutin säätiö, joka kehitteli erilaisia hankkeita kirjakeskukseksi, kirjamuseoksi tai kirjainstituutiksi. Suunnittelu keskittyi Vammalaan ja Pirkanmaalle ja tähtäsivät alkuvuosina nimenomaan virtuaalimuseoon, mikä ei vastannut yhdistyksen tavoitteita. Kirjan museon ystävät ry antoi pyydettäessä lausuntoja esitetyistä suunnitelmista.

Myös Porvoossa ja sen graafisen alan yhdistysten piirissä ajatus kirjan museosta herätti vastakaikua ja keskustelua. Se näkyi myös alueen lehdistössä 1990-luvun lopulta lähtien ja erityisesti 2001–2003. Porvoolaisten suunnitelmat painottuivat kirjapainoperinteen tallentamiseen. Kirjan museon ystävät tuki hanketta, ja ehdotus museosta eteni myös kaupunginvaltuustoon. Asia raukesi kuitenkin lähinnä taloustilanteeseen vedoten. Espoon kulttuurisihteeri teki 2002 aloitteen kirjan museon perustamisesta, mahdollisesti Tapiolan WeeGee-talon yhteyteen, mutta asia raukesi.

Toiminnan uusi suunta 2000–2011

2000-luvun alkuvuosina alkoi siis yhä vahvemmin näyttää siltä, ettei kirjan museota perustettaisi, eikä yhdistys kyennyt taloudellisten resurssien puuttuessa ajamaan asiaa haluamallaan tavalla.

Kiinnostus kirjahistoriaan kasvoi kuitenkin jatkuvasti. Kirjahistorian tutkijoilla ja muille kirjan historian harrastajille ei ollut luontevaa verkostoa tai yhdistystä. Siksi Kirjan museon ystävät -yhdistyksen toimintaa haluttiin laajentaa niin, että sillä olisi myös muita, kirjahistoriaan laajemmin liittyviä tehtäviä ja tavoitteita. Sääntöjä uudistettiin, ja yhdistyksen nimi muutettiin muotoon Suomen kirjahistoriallinen seura ry. – Bokhistoriska sällskapet i Finland rf. Nimenmuutos tuli voimaan vuonna 2004.

Jo vuotta aiemmin oli ryhdytty järjestämään säännöllisesti kaksi kertaa vuodessa kirjahistorian koulutuspäiviä (sittemmin seminaareja) erilaisista kirjahistoriallisista teemoista. Aiheet vaihtelivat kirjakaupasta kirjeen kirjoittamiseen ja kasvikirjoista parateksteihin. Seminaareihin osallistui usein enemmän väkeä kuin yksittäisiin jäseniltoihin ja niissä saatiin myös uusia jäseniä yhdistykseen. Useat seminaarit järjestettiin yhteistyössä jonkin toisen tahon, esimerkiksi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran, Svenska litteratursällskapetin ja Postimuseon kanssa tilakustannusten säästämiseksi ja yhteistyöverkostojen lisäämiseksi. Vuoden 2007 syksyn seminaari oli seuran 10-vuotisjuhlaseminaari, jonka aiheena oli Book in context. The production and distribution of the European book in the Middle Ages and the Early Modern Age (500–1800). Sen esiintyjät tulivat Suomen lisäksi Saksasta, Virosta, Ranskasta ja Italiasta. 2000-luvun alussa yhdistys osallistui useana vuonna myös Helsingin kirjamessuille omalla osastolla.

Professori Outi Merisalon puheenjohtajakaudella seura osallistui järjestäjänä moniin kansainvälisiin kirja-alan tapahtumiin ja kokouksiin. Keskiaikainen kirja ja käsikirjoituskulttuuri olivat vahvasti läsnä seminaareissa ja muissa jäsentilaisuuksissa.

Tieteelliseksi seuraksi 2012

Kirjahistoriallisen seuran hallituksessa oli jo 2000-luvun alusta lähtien keskusteltu siitä, että seuran tulisi vahvistaa luonnettaan tieteellisenä seurana ja pyrkiä Tieteellisten seurain valtuuskunnan TSV:n jäseneksi. TSV:n jäsenenä se voisi muun muassa hakea avustusta mahdolliseen julkaisutoimintaan. Ongelmalliseksi oli vuosien varrella koettu sopivien ja kohtuuhintaisten salien löytäminen jäsentilaisuuksia ja seminaareja varten. TSV:n jäsenenä myös tilojen vuokraaminen Tieteiden talolta olisi helpompaa ja edullisempaa.

Jäsenyyden edellytyksenä on, että jäsenseura on vakiinnuttanut toimintansa ja sen jäsenistössä ja hallituksessa on riittävän suuri määrä tutkijoita. Vuonna 2011 näiden ehtojen katsottiin täyttyneen ja hallitus päätti hakea jäsenyyttä, joka vuonna 2012 seuralle myönnettiinkin. Seuran uudet kotisivut avautuivat yleisölle alkuvuodesta 2013.

Suomen kirjahistoriallisen seuran tavoitteena on, että kaikki kirjahistoriasta kiinnostuneet tutkijat ja harrastajat löytäisivät seuran ja voisivat myös sen avulla verkostoitua alan muiden tutkijoiden ja harrastajien kanssa. Kirjahistoria ei kata vain esimerkiksi kirjapainojen, kirjakaupan ja kustannustoiminnan historiaa, vaan se lomittuu mihin tahansa historiatieteisiin poliittisesta historiasta taidehistoriaan. Sillä on yhtymäkohtansa myös moniin muihinkin aloihin kuten lingvistiikkaan ja folkloristiikkaan. Seura seuraa kirja-alan tapahtumia ja osallistuu keskusteluun sekä seurana että yksittäisten jäsentensä edustuksella. Toiminta jatkuu seminaarien, jäsentilaisuuksien ja retkien merkeissä.

 

Seuran järjestämät retket, matkat ja näyttelyt

Seuran ohjelmaan on kuulunut jäseniltoja, koulutuspäiviä ja seminaareja sekä retkiä ja tutustumiskäyntejä kirjastoihin, museoihin ja muihin kirjahistorian näkökulmasta kiinnostaviin kohteisiin. Lisäksi yhdistys on järjestänyt tutustumiskäyntejä sellaisiin näyttelyihin, jotka tavalla tai toisella liittyvät kirjan historiaan. Jäljempänä on lueteltu yhdistyksen järjestämät tutustumiskäynnit ja matkat sekä yhdistyksen näyttelyt. Seuran seminaarit löytyvät kotisivujen kohdasta Menneet tapahtumat.

Tutustumiskäynnit ja matkat

Tekniikan museo, Helsinki 1998
Paperitaiteen keskus, Porvoo 1998
Jäsenmatka Brysseliin ja Antwerpeniin 1998: Brysselissä kohteina Bibliothèque Royal Albert Ier, Bibliotheca Wittockiana, Erasmushuis, Antwerpenissä Museum Plantin-Moretus, Stadsbibliotheek
Forssan käsi- ja taideteollisuusoppilaitos ja Forssan kirjapaino, Forssa 1999
Korkeimman hallinto-oikeuden kirjasto ja sen vanhat kokoelmat, 1999
Edita Oy, yhtiö ja kirjapainomuseo, Helsinki 1999
Suomen Paperitaiteen keskus, Porvoo, Porvoon lyseon kirjasto, Porvoon kaupunginkirjasto 2001
Tekniikan museo, Helsinki 2005
Venäläisen kauppiasyhdistyksen kirjasto, Helsinki 2006
Suomalaisen Kirjan museo Pukstaavi, Herra Hakkaraisen talo ja Sastamalan aikuiskoulutusosasto, kirjansidonnan opetus, Sastamala 2011
Näkövammaismuseo ja erikoiskirjasto Celia, Helsinki 2012
Päivälehden museo, Helsinki 2012
Työväenliikkeen kirjasto ja Kansallinen audiovisuaalinen arkisto KAVA, Helsinki 2013

Näyttelyt ja messut

Lukija kuvassa, Vammala 1998
Helsingin kirjamessut, oma osasto, Helsinki 2001
Helsingin kirjamessut, oma osasto, Helsinki, 2003
Taidekirjapäivät, oma osasto, Iittala 2003
Helsingin kirjamessut, oma osasto, Helsinki 2005
Post Scriptum – kirjeitä neljältä vuosisadalta 2009

 

Hallitus vuodesta 1997 alkaen

Puheenjohtajat

Pirkko K. Koskinen 1997–2000
Outi Merisalo 2001–2010
Tuija Laine 2011–

Hallituksen jäsenet

Pirkko K. Koskinen 1997–2000 (pj. 1997–2000)
Kari Ketola 1997–2001 (varapj.1997–2001)
Anna Perälä 1997–2012 (varapj. 1997–2012)
Merituuli Koskelo (1997–2010)
Kai Linnilä 1997–1999 (rahastonhoitaja 1997–1999)
Tuija Laine 1997– (sihteeri 1997–2000, varapj. 2002–2010, pj. 2011–)
Raimo Seppälä 1999
Leo Eskola 1999–2004
Pirjo Dahlbom 2000–2004 (rahastonhoitaja 2000–2004)
Ilkka Lavonius 2000–2001
Outi Merisalo 2001–2010 (pj. 2001–2010)
Raimo Heinonen 2002–2010
Cecil Hagelstam 2005–2010
Harri Ahonen 2001– (sihteeri 2001, rahastonhoitaja 2012–)
Minna Ahokas 2003– (sihteeri 2003)
Seija Tiisala 2004–2011 (sihteeri 2004–2010)
Aino Kärnä 2011–
Kirsti Salmi-Niklander 2011– (sihteeri 2011–)
Pirkko Leino-Kaukiainen 2011– (varapj. 2011–)
Matti Peikola 2011–
Raija Sarasti-Wilenius 2012–